Taisinkin jo pari viikkoa sitten mainita, että musta ei ikinä pitänyt tulla yhtään minkään alan yrittäjää. Mulla ei ole mitään yrittäjiä vastaan, mutta olen lapsuudesta saakka nähnyt läheltä eri alojen yrittäjiä ja kerta toisensa jälkeen todennut että on hullun hommaa mm. raataa niska limassa kellon ympäri. En ole tajunnut että (pien)yrittäjät tekevät yleensä(!) töitä alalla, jolle niillä on niin kova palo, että työnteko painaa enemmän kun huonot puolet.
Myönnettäköön, että jos Suomessa olisi mahdollista tehdä seksityötä työntekijänä yrittäjyyden sijaan, niin työllistyisin mielummin toisen palvelukseen, kun miettisin itse kirjanpitoa tai ennakkoveroja. No, kaikkea ei voi saada, ja tämä suunta on tuntunut jo pitkään oikealta.
Joten tässä tätä ollaan! Totuuden nimissä, pieni pelko on nostanut päätään nyt kun viikon päästä en ole enää palkkatöissä. Mulla on kuitenkin ollut tavoitteena elättää itseni huoraamalla, mikä tarkoittaa sitä että keikkaa täytyy tehdä että saa asuntolainaa lyhennettyä ja ruokaa pöytään. Ja huollettua auton, maksaa laskuja, käytyä kampaajalla, ostaa sukulaisille joululahjoja… Kyl te tiiätte. Nyt kun korona-tilanne on räjähtämässä käsiin, ollaan vaikeiden valintojen äärellä – kuinka paljon tässä tilanteessa uskaltaa tavata asiakkaita ja kuinka paljon pitäs välttää lähikontakteja? Voisin alkaa panostaa etäpalveluihin, mutta niiden suunnittelu vaatii oman aikansa.
Tässä vaiheessa on pakko koittaa olla järkevä ja harkita sitä vaihtoehtoa, että jäisin vielä hetkeksi sivutoimiseksi seksityöyrittäjäksi ja jatkaisin myös hoitsuilua, jolloin saa työpäivät pitää maskia naamalla ja tilille tippuu varmaa palkkaa. En tiedä oonko enemmän pettynyt maailman tilanteeseen vai siihen, etten ottanut tätä yhteiskunnallista kriisiä huomioon jo aikaisemmin.
Nyt kun sain purettua korona-ahdistusta, niin palataan vielä lyhyesti alkuperäiseen aiheeseen. Kun yrittäjyyttä on lähtenyt rakentamaan, tottunut ajatukseen olla itse itsensä pomo, saada päättää työajat ja kaikki, niin minä todellakin ymmärrän mikä ihmiset ajaa yrittäjiksi: kaiken vastuun kääntöpuolella on valtavasti siistejä juttuja. Allekirjoitan nykyään täysin lausahduksen: ”Yrittäjyys on elämäntapa.” Ehkä jopa mun sisällä on koko ajan kasvanut pieni yrittäjänalku, joka kovasti kasvattaa nuppujaan kohti aurinkoa. Toivottavasti maailman tilanne sallii yrittäjä-minän vielä joku päivä puhjeta kukkaan.