Pitkästä aikaa blogin parissa, näin joulusta ja vuodenvaihteesta kunnialla selvittyä! Mulla ne meni tosi kivasti, toivottavasti niin oli myös siellä ruudun toisella puolella.
Muutaman päivän olen pyöritellyt päässäni aiheita tänne, ja niin ihanaa kun olisi pitää tämä iloisena hyvän energian lähteenä… Haluan jatkaa aloittamallani linjalla pysyä rehellisenä, joten puran nyt mielipahaani tänne. Olen löytänyt vihdoin yhden huonon puolen seksityöstä ja se iski naamalle kuin märkä rätti.
Pohjustan: Mulla on ennen uraani ollut jokunen työpaikka. Hoitoalalla ja sitten ihan muita juttuja. Olen ollut ammateistani ylpeä, ja ne on ollu aina jonkinlainen siivu myös mun vapaa-ajan identiteettiä.
Ongelma: Eihän mulla ole enää identiteettiä! Tai no, on. Mä olen valtavan onnellisessa asemassa, kun mulla on kavereita, joille olen seksityöstä voinut kertoa. Mutta mulla on lähipiirissä myös tyyppejä, joilta asiaa pitää salata.
Some on ollut mulle pitkään iso osa elämää – voin kertoa ettei mun henkilökohtaisessa somessa puhuta seksityöstä, huorista tai seksin ostamisesta. Mä haluaisin ajatella asian voivan vielä muuttua, muttamuttamutta. Mä olisin muutokselle valmis, mutta mun täytyy suojella perhettä ja vähän kyllä itseänikin. Sen enempää asiaa avaamatta voin kertoa, ettei työnantajat välttämättä hihku riemusta, jos kertoo olevansa seksityöntekijä. Harvaa asiaa elämässäni kadun, mutta tuon yhden potentiaalisen työn menetys oli kova isku. No, ainakin mä yritin.
Olen pallotellut vaihtoehtoja niin #yolo-asenteen siivittämään kaapista ulostuloon, työtilanteesta valehteluun ja toisten töiden aloittamiseen tähän rinnalle. Peiteammattia huorailun rinnalle mietin aiemminkin, mutten ole vielä tehnyt ratkaisuja mihinkään suuntaan. Sentään mulla on vaihtoehtoja, eikä ne edes ole mitään huonoja. Kun vain osaisi valita oikean suunnan!
Vaikka tässä on keskiössä seksityön stigma ja sen mulle aiheuttamat ongelmat, niin tässä taitaa vähän olla kyse myös ihan tavallisesta kipuilusta työpaikan vaihtamiseen liittyen. Kaipaan mun vanhaa työpaikkaa: työkavereita, työtehtäviä ja säännöllisen työn tuomaa rutiinia.
Huh. Kaiken tämän negistelyn jälkeen todettakoon, että 1. ens kerralla kirjoitan jostain kevyemmästä aiheesta ja 2. seksityö itsessään on edelleen ihan superkivaa! Uusia kokemuksia karttuu ja olen oppinut kauheasti kaikkea uutta. Mä haluaisin vain kertoa koko maailmalle olevani onnellinen huora. Ehkä vielä joku päivä voin sen tehdä!
Kovasti paljon tsempppiä! Kaikki muutokset ottavat aina oman aikansa ja alku on haastavaa. Kyllä se siitä varmasti lähtee lutviutumaan. Huoran työssä ei ole mitään pahaa tai väärää, siinähän tarjotaan ihmisille kokemuksia ja hellyyttä. Ylpeästi ja rinta rottingilla etiäpäin!
Minusta on ihailtavaa, että olet uskaltautunut lähteä kulkemaan omaa polkuasi seksityön stigmasta huolimatta. Kun mikään ei ole selvää, niin siinä joutuu tekemään töitä itsensä kanssa. Toivon sinulle voimia! Pidä turvaverkot kunnossa, niin tukeakin löytyy tarvittaessa.🌷