”Seksityö vie mielenterveyden”

Ei, ei se vie. Pitkin uraani olen tähän väitteeseen törmännyt, joku aika sitten jäin juttelemaan eräälle kyseisen väitteen esittäjälle. Hän kertoi, kuinka ”töideni moraalittomuus” alkaa vaivata. Ja entäs sitten jos joskus haluaisin puolison tai lapsia tai muita töitä?

Minä haluan koittaa antaa ymmärrystä. Jos ei tiedä mitään seksityöstä, voi mielikuvat olla ties minkälaisia, joten puhutaan nyt sitten tästäkin. Olen aikaisemminkin puhunut seksityöstä ja hyvinvoinnista, mutta keskitytään nyt mielenterveyteen.

En varsinaisesti ole kovin otettu siitä, että minun mielenterveyttä tullaan kyseenalaistamaan löyhin perustein. Varsinkin, jos minä sitten perustelen miksi mun mielenterveys on vakaalla pohjalla, niin koen vähän loukkaavana ”voi tyttöparka, sittenpähän näet” -tyyppisen kommentoinnin.

Tosiaan, moraali. Ennen kuin aloitin tekemään seksityötä, minäkin mietin miltähän mahtaa tuntuu harrastaa seksiä rahaa vastaan. Sitten minä kokeilin, joten uskokaa ammattilaista: se ei ole sen kummempaa kuin ilman rahaa. Se, että kaksi aikuista ihmistä tekevät molempia tyydyttävän diilin – se on ihan okei. Minun seksuaalisuuteni ei mene pilalle sillä että käytän sitä työvälineenä. Päinvastoin, minä _nautin_ itseni identifioimisesta huoraksi. Ehkä kirjoittelen tästä toinen kerta lisää.

Seuraavaksi pääsen tekemään suosikkivertaustani: seksityö ja hoitotyö. Mitä luulette, onkohan hoitotyö psyykkisesti kuormittavaa? Seksi o​n kivaa, kun taas esim. kuoleman katsominen (nopeina esimerkkeinä: vanhustyö, saattohoito, ensihoito) ei ole järin miellyttävää. Tietysti mm. persoona ja työtehtävät vaikuttaa siihen millaisia kuormittavia tilanteita työssä kohtaa ja miten niiden kanssa pärjää – tismalleen sama juttu seksityössä. Sillä erolla, että mun pää voi seksityötä tehdessä paremmin kun aikoinaan hoitajana.

Hoitajat elävät jatkuvan paineen alla. Näkevät, kuulevat ja elävät mukana kammottavia kohtaloita päivästä toiseen. Kuoleman lisäksi on kohdattava väkivaltaa, päihteitä, yksinäisyyttä, ihmisiä joita ei voi auttaa, tyytymättömiä asiakkaita ja omaisia… Silti, silloin kun olin hoitaja, ei kukaan (toistan: ei kukaan!) tullut sanomaan minulle, että ”vaihda alaa, hoitajana olo on niin raskasta, pilaat vain oman mielenterveytesi”.

Sitä minä en kiellä, etteikö seksityössä voisi kohdata traumaattisia tilanteita. Voi joutua vaikka ryöstetyksi, pahoinpidellyksi, raiskatuksi, äärimmäisessä tapauksessa tapetuksi. Valitettava fakta on se, että maailmassa on hirvittävästi ammatteja, joihin liittyy em. riskejä. On myös muilla tavoin vaarallisia ammatteja, joissain ammateissa vaara on huomattavasti korkeampi kun seksityössä.

Eikös se tässä elämässä ole hienoa, että jokainen saa ihan itse valita mitä haluaa työkseen tehdä? Jokainen joutuu punnitsemaan mahdolliset haitat ja hyödyt. Minusta on hieman huvittavaa (ja enimmäkseen turhauttavaa), että minun tekemää valintaa kyseenalaistetaan vain siksi, että työ on yhteiskunnallisesti kovin stigmatisoitu.

Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että hoitajaksi opiskellessa olen opiskellut paljon mielenterveyteen liittyviä asioita. Ja kyllä, osaan soveltaa niitä tarvittaessa myös omalle kohdalleni.  Silti haluan minimoida riskejä. Sen takia minulla on tietyt ehdot tapaamisille, ja kun niistä ollaan yhteisymmärryksessä, on lähtökohdat molemmin puolin nautinnolliselle ja turvalliselle tapaamiselle hyvät.

Haluan loppuun mainita vielä eräästä tärkeästä seikasta. Vaikkei minusta saa psykiatrista diagnoosia nyhdettyä yrittämälläkään, ei mielenterveysongelmat tee kenestäkään huonompaa ihmistä/ työntekijää. Esimerkiksi masennus on niin yleistä, että sitä löytynee joka ikisen olemassa olevan ammatin edustajistosta. Mielenterveysongelmat ei tee seksityöntekijästä huonoa seksityöntekijää, eikä mahdolliset mielenterveysongelmat kuulu asiakkaille. Painotan seuraavan väitteen perustuvan täysin omaan mututuntumaan, mutta uskallan silti todeta seuraavaa: mt-ongelmista kärsivä seksityöntekijä on luultavasti kärsinyt ongelmista jo ennen seksityön aloittamista, eikä kyseessä ole syy-seuraussuhde (vielä rautalangasta: vapaaehtoisesti aloitettu seksityö ei johda masennukseen, tai muihin mielenterveysongelmiin). Kuten mielenterveysongelmatkaan eivät ohjaa ketään tekemään seksityötä.

2 kommenttia artikkeliin “”Seksityö vie mielenterveyden”

  1. Kimmo Vastaa

    Tärkeintähän on se, että on rehellinen itselleen ja tietää mitä tekee. Mielenterveyttä koettelee, jos joutuu pakosta tekemään jotain, mitä ei halua.

    Raskaaksi käy myös elämätön elämä. Jos tähän havahtuu vasta elämän ehtoopuolella, niin se vasta tuntuu ikävältä.

    Elä elämääsi Eerika ja nauti työstäsi niin myös asiakkaasi nauttivat! 🌹

  2. Mikko Vastaa

    Erittäin hyvä kirjoitus ja kertoo vain siitä, että vapaa valinta seksityön harjoittajaksi ryhtymisestä on aivan ratkaisevassa roolissa. Ihmiskaupan uhrien osalta tilanne on sitten aivan toinen ja se edustaa tuota seksityön kärsimyksen aluetta, johon liittyvää palveluntarjontaa Suomesta ja joka puolelta maailmaa löytyy pilvin pimein. Silloin puhutaan ihmisten alistamisesta työhön, jolla ei voi olla muuta kuin traumaattinen vaikutus ihmisenä elämiseen ja olemiseen. Muut hyödyntävät silloin naisen vartaloa rahan tuottamiseen ja se on kuvottava osa seksikauppaa.

    Tämä kotimainen tarjonta seksityön markkinalla on todella hieno ja kunnioitettava juttu. Voin vain rohkaista sen tekijöitä avoimeen julkiseen ja toisaalta keskinäiseen keskusteluun alan kehittämiseksi ja siihen liittyvien stigmojen hälventämiseksi. Mitä vähemmän Suomessa on tilaa hyväksikäytettyjen ulkomaalaisten seksikaupalle, sitä aidompaa seksiä voimme fiksuilta ja oman arvon tuntevilta seksityön ammattilaisilta ostaa. On eri asia ostaa pano tai ostaa seksiä. Ja sinä Eerika kuulut todella tuohon upeiden naisten joukkoon, jotka tietävät mitä seksi tarkoittaa !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *