En oo TV:stä tuttu, mut musta oli Aamulehdessä juttu

Vihdoin Aamulehden artikkeli on julkaistu netissä ja paperilehdessä, joten nyt pääsen kertomaan vähän lisää siitä, millainen projekti tuo oli! Ensinnäkin, mielestäni on valtavan siistiä tajuta, että olen somessa niin näkyvillä, että minut löydetään. Kenenkään ei tarvitse luulla minun etsineen julkisuutta – julkisuus etsi minut.

Kun sain haastattelupyynnön OnlyFansiin liittyen, oli itsestäänselvyys, että lähden mukaan. Äkkiä juttu paisui käsittelemään seksityötä mun näkökulmasta laajemminkin. Vaikka olin visusti maskin takana, se oli tietoinen riski ”tulla kaapista” monille, jotka eivät vielä tiedä viimeisimpiä urakuulumisiani. Saamieni yhteydenottojen perusteella vain yksi tuttu bongasi minut. Hyvä näin!

Itse jutun tekeminen oli tosi hauskaa. Kyllä se omaa itsevarmuutta hivelee, kun joku uskoo minun olevan niin mielenkiintoinen, että kannattaa tehdä juttu lehteen. Kovin väärässä toimittaja ei ollut, nettijuttu nousi viikon luetuimmaksi! Oli myös aika siisti kokemus päästä ammattikuvaajan kuvattavaksi. Kaikinpuolin hyvä kokemus.

Hieman aiheen vierestä: Minulle on sanottu, että mun psyyke pettää sitten, kun tajuan kuinka moraaliton olenkaan työni vuoksi ollut.  Puhuessani muutama viikko sitten mielenterveydestä, heitin tällaisen kommentin: ”minä nautin itseni identifioimisesta huoraksi.” Se edustaa minulle jotain voimaa, iloa ja ammattiylpeyttä.

Tämä liittyy nyt tähän julkisuus-asiaan siten, että minä en osaa hävetä tekemääni työtä ja sen takia en näe ongelmaa puhua työhön liittyvistä asioista, vaikka sitten julkisesti. Minä en häpeä huoritella itseäni, minä en häpeä maksuseksistä puhumista. Päinvastoin, jos joku haluaa kuunnella, minä mielelläni kerron mitä työni käytännössä on. Juuri siksi, että ennakkoluulot, oletukset ja epätietoisuus hälvenisivät.

Luonnollisesti seurasin kommenttipalstoilla Aamulehden artikkelin herättämää keskustelua. Olin tyytyväinen ensinnäkin siihen, että keskustelua heräsi. Olen myös edelleen valtavan otettu kaikista positiivisista kommenteista, joita sain. Kritisoivat kommentit on myös ihan ok, otan mielelläni vastaan hyvin perusteltua kritiikkiä. Asiattomat kommentit taas pystyn lukemaan toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Syvää turhautumista minussa herätti lukea kommentteja, joista paistoi se, ettei kommentoijalla ole mitään käsitystä siitä, mitä seksityö on. Tai ihmettely sellaisista asioista, jotka artikkelissa selkeästi luki.

Minun näkökulmastani on huvittavaa, kuinka ne, keillä ei seksityöstä ole mitään kokemusta, tulevat kertomaan kuinka väärää, likaista ja moraalitonta seksityö on. Kuten olen aiemminkin tainnut todeta, maksuseksi ei sovi (myyjän eikä ostajan roolissa) kaikille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi meitä, jotka voivat myydä (tai ostaa) seksipalveluita ilman minkäänlaisia omantunnontuskia tai ahdistusta. On myös hassua, että vielä tänäkin päivänä seksityöntekijöitä pidetään joissain piireissä jotenkin likaisina tai halpoina. Oman seksuaalisuuden (ja kropan) pitäisi olla tarkoin varjeltu salaisuus, jota ei saa kelle vain esitellä. Omaan maailmankuvaani tuo ei mitenkäänpäin istu. En myöskään ymmärrä ajatustapaa, jossa irtosuhteet on ok, mutta maksuseksi ei, näitäkin ajatuksia olen kohdannut. Nämä ajatukset ovat todella kaukana minun todellisuudesta, siitä missä minä päivittäin elän.

Tällaisia ajatuksia tästä kokemuksesta. Kevään mittaan saattaa olla muutakin siistiä luvassa, mutta palataan niihin juttuihin myöhemmin!