Kun sukulaiset saavat tietää

Jos tätä lukee joku perheenjäsen/ sukulainen/ muuten lähipiiriin kuuluva: Mikäli uskot lukemisen lisäävän mielipahaa, älä lue. Jos kuitenkin luet ja pahoitat mielesi, käsittelethän tunteesi kuormittamatta minua. Tämä on kirjoitettu tekemään näkyväksi seksityön stigmaa ja tarjoamaan vertaistukea mahdollisesti saman kokeineille kollegoille. Tämä teksti ei tarjoa ymmärrystä sinulle.

Pitkin uraani olen haaveillut perheelle kertomisesta. Kuitenkin se on erinäisistä syistä jäänyt tekemättä. Nyt, live-keikkailun loputtua raskausvaivojen vuoksi jo kesällä, en todellakaan ajatellut kertovani kenellekään (ainakaan pitkään aikaan). Kunnes joku teki sen puolestani.

Koko tarina hyvin lyhyesti yhdellä lauseella: En tiedä ovatko läheiset pettyneempiä minuun, vai minä heihin.

Huomattavaa on ollut läheisten tietoisuus heidän oikeudestaan omiin tunteisiinsa. Harva on silti kyennyt erottamaan tunnetta ja toimintaa: vaikka minun urani seksityön parissa tuntuisi hankalalta, se ei anna oikeutta käyttäytyä huonosti minua kohtaan. Läheiseni ovat vaatineet hirvittävän paljon ymmärrystä itselleen, mutta vastineeksi en ole saanut ymmärrystä omia valintojani kohtaan.

Tapahtumat saivat alkunsa kaksi kuukautta sitten, eli minulla on ollut aikaa käydä läpi omia tunteitani ja seurata lähipiirin reaktioiden kehittymistä alkujärkytyksestä tähän hetkeen. Lähipiirissä ilmeni monenlaisia tunteita. Pari henkilöä otti asian hyvin, pari muuta henkilöä on pysynyt minun tukena omista henkilökohtaisista näkemyksistä huolimatta. Loput ovat mm. tuominneet, olleet kauhuissaan tai pettyneitä.

Läheisten yhteydenotot olivat aluksi melko tunnepitoisia. Siis heidän, ketkä ylipäänsä ottivat yhteyttä. Tässä muutama kokemani tilanne ensimmäisiltä päiviltä:

  1. Eräs henkilö poisti meidän some-kaveruuden, jonka jälkeen hän oli soittanut äidilleni: hän oli haukkunut minut ihmisenä, äitini kasvattajana ja uhannut pitää huolta etten saa pitää lastani, jos jatkan seksityötä.

Oikeastihan äitiyttä tai suhdetta lapsiin ei voida estää vanhemman ammatin perusteella. Kannustan ehdottomasti tekemään lastensuojeluilmoituksia, jos lapsen kasvu, kehitys tai turvallisuus on vaarassa. Seksityö itsessään ei kuitenkaan tällaista vaaraa luo. Tämän hetken tietojeni mukaan kukaan ei ole uhkailusta huolimatta ennakoivia lastensuojeluilmoituksia tehtaillut.

2. Eräs sukulainen laittoi minulle keskellä yötä viestiä kauhistellen, miten minä voin tehdä perheelleni näin. Minä vastasin pitkästi kertoen seksityöhön liittyviä faktoja ja omia motiivejani lähteä alalle. Hän ei ikinä vastannut minulle takaisin.

3. Suvustani löytyy koulutettu seksologi. Häntä kohtaan minulla oli koulutustaustansa vuoksi korkeat odotukset. Olen nähnyt viestin, jonka hän laittoi kolmannelle osapuolelle. Viestissä hän kertoi (seksologian koulutukseensa vedoten): ”ettei tuollainen ole äiti-ihmiselle sopivaa, eikä hän voi ymmärtää mitä tyhjiötä sisällään Eerika koittaa täyttää myymällä itseään”.

Seksityöntekijä ei myy itseään. Minä myyn palvelua, ja ainoa täytettävä tyhjiö on mun pankkitili (vaginani lasken sen verran sielukkaaksi paikaksi, etten sitä tyhjiöksi lähtisi kutsumaan! Heh.).

4. Eräs sukulainen päivitti heti kuultuaan sosiaaliseen mediaan ”päivän olevan elämänsä kamalin”. Ei julkisesti avannut asiaa enempää, mutten tiedä kuinka paljon asiaa on yksityisviestein ruodittu.

5. Eräs henkilö lähipiiristä ilmoitti hyväksyvänsä seksityön, muttei sitä, että äiti-ihminen sitä tekee. Varsinkaan, jos äiti-ihminen tekee sitä niin, että hänet saattaa somesta tunnistaa. Tämän henkilön kanssa tuli puheeksi myös (aiheettomaksi osoittautunut!) epäily siitä, että myös alastonkuviani on jaettu sukulaisille, ja henkilö totesi asian olevan ”oma vika, kun olen ne nettiin itse laittanut”.

Seksuaalisen sisällön jakaminen pyytämättä on seksuaalista häirintää. Se, että minusta löytyy helposti kuvia ja videoita, se tarkoittaa sitä, että jokainen asiasta kiinnostunut voi niitä käydä katsomassa. Kuvien olemassaolo ja helppo saatavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä olisi ok levittää nähtäväksi sellaisille ihmisille, jotka niitä eivät halua nähdä. Kuvien levittely ei ole minun vastuulla.

Tilanne nyt parin kuukauden kuluttua:

Asiasta ei enää puhuta. Kukaan ei ole pyytänyt anteeksi tekemisiään tai sanomisiaan. Ei edes kukaan heistä, joille erikseen jouduin huomauttamaan, että nyt menee yli. Tietyt henkilöt eivät edelleenkään pidä minuun yhteyttä. Heistä jotka pitävät, suurin osa ei halua puhua seksityöstä. Osa on sanonut sen suoraan, osasta sen aistii. Minulle ei olisi ongelma tehdä aktivismia perheen kanssa, mutten tietenkään halua pakottaa ketään kuuntelemaan.

Aktivismi on ollut minulle tärkeää, ja lähipiirin reaktio on vahvistanut jälleen kerran aktivismin tarpeen. Urakuvioideni paljastuminen on ollut näin kamalaa heille, koska olen vapaaehtoisesti lähtenyt tekemään ”jotain kamalaa ja likaista”. Kuitenkaan ei olla valmiita keskustelemaan siitä, miksi se on heidän mielestään kamalaa, saati että kukaan kuuntelisi kun minä kerron miksi seksityö on kaikkea muuta kuin kamalaa.

Hyväksyn sen, että asioista ollaan eri mieltä. Minun on kuitenkin hankala sulattaa sitä, että _työ_ on toisille niin hankala hyväksyä, että se näkyy käytöksessä. En minäkään ole samaa mieltä kaikesta muiden kanssa, mutten kuitenkaan tuomitse ketään, joka uskoo eri arvoihin kuin minä.

Ensimmäinen ajatukseni tilanteen käynnistyessä oli, että tulen kaapista ulos kokonaan. Jos en julkisesti, niin edes henkilökohtaisissa someissani kaikille tutuille: eipähän kukaan voisi enää ikinä käyttää tätä aseena minua vastaan. Lopulta lähipiiriltä saatu kritisointi (etenkin äityiteen vetoaminen) kävi niin raskaaksi, että jäi tekemättä. (Kiitos kaikille kollgoille, jotka tukivat minua tätä suunnitellessani!) Nyt koitan olla ajattelematta koko asiaa. Aika näyttää mitä teen jatkossa, mutta nyt täytyy laittaa oma hyvinvointi etusijalle.

Videoita teen edelleen kauhisteluista huolimatta OnlyFansiin, sinne onkin kertynyt paljon raskauteen liittyviä kuvia ja videoita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *